keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Elämän suola ja rikkaus
on kaiken kestävä RAKKAUS.
Ystävän ajatus ja rohkaiseva hymy
ovat lämpö ja valo,
joita me kaikki tarvitsemme
jaksaaksemme elämämme matkalla.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Oli talvi ja kävelin tietä pitkin ja kävelin monta kilometriä ja oli pimeää ja minua pelotti kovasti,koska tien
vieressä oli symkkää metsää ja sieltä kuului kahinaa ja välillä pöllo huhuili ja tuntui siltä kuin joku katsoisi
sieltä ja lopulta minä lähdin juoksemaan ja juoksin pitkän matkaa ja välillä vilkaisin taakseni mutta onneksi
ketään ei näkynyt.
Minä jatkoin matkaani ja yhtäkkiä huomasin valoa pilkottavan puiden välistä ja olin helpottunut ja juoksin
talon pihaan ja koputin oveen mutta kukaan ei tullut avaamaan ja koputin kovemmin oveen mutta kukaan
ei tullut avaamaan. Minä kokeilin oven ripaa ja ovi aukesi ja minä menin sisään ja kysyin onko täällä ketään.
Kuului jotain ääntä toisesta huoneesta,menin toiseen huoneeseen mutta siellä ei ollut ketään,olin hämmästynyt
ja ihmettelin mikä ääni se oli. Siellä oli tuoli ja istuin sinne ja olin väsynyt juoksemisesta joten olin torkahtanut
ja heräsin ja huomasin tulen palavan takassa ja ihmettelin sitä koska aiemmin kun olin tullut huoneeseen
niin takassa ei ollut tulta ja nyt tuli paloi takassa.
Minä kysyin ääneen onko täällä ketään mutta oli vain hiljaisuus.Nousin ja lähdin katselemaan taloa,siellä
oli kolme huonetta ja huomasin portaat jotka meni yläkertaan,minä kiipesin portaat yläkertaan ja siellä oli
vintti ja siellä oli sänky ja menin sängyn viereen,siinä oli joku nukkunut koska sänky oli lämmin,kysyin 
onko täällä ketään ja oli vaiin hiljaisuus,minua alkoi pelottamaan.
Juoksin portaat alas ja menin takaisin huoneeseen,siellä oli ihanan lämmintä ja istuin tuolille miettimään
tilannetta ja kai minä taas olin torkahtanut kun heräsin kun takan vierestä kuului kova kolahdus ja huomasin
polttopuiden tippuneen lattialle laatikosta,minä nousin ja keräsin puut takaisin laatikkoon.

Mitä tämä oikein on,kun yläkerrassa sänky on lämmin ja polttopuut tipahtaa itsestään laatikosta,mietin sitä
ja minä menin keittiiöön ja sieltä löysin jääkaapin ja avasin oven niin se oli täynnä ruokaa ja otin sieltä
leipää ja muuta syömistä ja myös siellä oli herkullisen näköisiä patonkeja kupissa. Minä otin ne ja rupesin 
syömään ja asetin patongit pöydän reunaan.
Kun olin syönyt niin kävin toisessa huonessa ja palasin takaisin keittiöön ja huomasin että patongit oli 
keskellä pöytää vaikka minä olin jättänyt ne pöydän reunalle.
Kuka ne oli siirtänyt sillä aikaa kun minä olin toisessa huoneessa,onko täällä joku?
Minua alkoi pelottamaan tosissan ja minä juoksin ulko ovelle ja juoksin ulos ja lähdin juoksemaan tietä
pitkin ja lähdin toiseen suuntaan ja sitten kävelin ja huomasin ilokseni että koti näkyi puiden takana.

Minä eksyin ja en meinannut päästä kotiin mutta onneksi löysin tien kotiin,olin helpottunut.

Mutta se oli unta ja heräsin aamulla ja se uni päättyi onnellisesti.



 

lauantai 8. helmikuuta 2014


Elämä antaa aina toisen mahdollisuuden,sitä kutsutaan huomiseksi.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kuurankukka

Kuurankukka,otin kuvan tänään.Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
On otettava riskejä.
Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen,
kun annamme odottamattoman tapahtua.