torstai 30. elokuuta 2012

Harmaillakin pilvillä on kultaiset reunat.

perjantai 24. elokuuta 2012

Eilen illalla näin kotipihassa siilin ja kiirehdin ottamaan kuvan siitä ja sain sen kuvattua läheltä.

torstai 23. elokuuta 2012

Elokuun alussa oli kaunis ilta,otin kuvan järvenrannalla.
Kuikat järvellä poikasen kanssa.

maanantai 20. elokuuta 2012

tiistai 14. elokuuta 2012

Luonnossa kasvaa kauniita kukkia,luhtalemmikki,puna-ailakki ja koiranputkea. Otin kuvan 21.7.2012 Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

torstai 9. elokuuta 2012

Uskon, että jokainen uusi päivä tuo mukanaan jotain kaunista
Ystävyys on lämpöä, ymmärtämistä. Sen lämpö on lähtöisin sydämestä. Se on sielujen sympatiaa, kun tuntee mikä on toiselle tärkeää ja tahtoo sitä ystävyydellä antaa. Ilonaiheita, hymynhäiveitä, onnen säikeitä.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Välittäminen, arvostus, kunnioitus,empatia, ystävyys,hyväksyntä, elämäneliksiiriä ovat nämä sanat.
Älä milloinkaan hylkää unelmiasi! Murheet tulevat ja menevät, ja onni vaihtelee, mutta unelmat tekevät elämästä elämisen arvoisen.
He, jotka vastoinkäymisten jälkeenkin uskaltavat kohottaa katseensa ja katsoa elämää silmiin, saavat kulkea tien onnellisten puolta.

tiistai 7. elokuuta 2012

Älä milloinkaan hylkää unelmiasi! Murheet tulevat ja menevät, ja onni vaihtelee, mutta unelmat tekevät elämästä elämisen arvoisen.

lauantai 4. elokuuta 2012

NIINAN TARINA JATKUU.... Niinan lapsuus oli onnellista aikaa ja oli kavereita ja muutenkin oli hyvät ja lämpimät välit vanhempiin ja veljiin. Kun Niina lähti kouluun,niin se oli Niinasta jännittävää ja mukavaa kouluun lähtö,peruskoulun alaasteen koulun opettajaksi tuli naisopettaja ja hän oli kiva luokanopettaja,vaikka se naisopettaja oli tiukkaa ja piti kovaa kuria,mutta Niinalle se opettaja oli kiva ja hän kannusti kovasti Niinaa. Niina muistaa aina sen kun hän oppi lukemaan,niin opettaja kehui luokan edessö ja sanoi hyvä Niina.Se lämmitti Niinaa kovasti ja innosti enemmän harjoittelemaan ja muutenkin opiskelemaan enemmän. Toinen mukava muisto on Niinan elämässä kun Niinalla oli kavereita luokassa ja erityisesti jäi Niin mieleen yksi poika jonka nimi oli Jarmo,se Jarmo oli tosi kiva ja mukava Niinalle. Eräänä päivänä opettaja järjesti luokalle lukutunnin ja järjestettiin parit ja Niinan kaveriksi tuli Jarmo ja yhdessä luettiin kirjaa ja piti lukea ääneen. Se oli mukava lukutunti ja Niina on muistellut monet kerrat sitä lukutuntia,kun Jarmon kanssa oli tosi mukava lukea yhdessä. Niinalle sattui ikävä tapaus,Niina joutui leikkaukseen vuonna 1977 ja Niina joutui olemaan koulusta pois monta viikkoa. Kun Niina oli sairaalassa ja hänet oli leikattu,niin Niina sai kokea iloisen yllätyksen kun naisopettaja tuli katsomaan Niinaa sairaalaan ja hän toi Niinalle kivat lahjat,Niinan luokka oli tehnyt kortit jossa luki parane pian ja erityisesti yksi kortti oli erityisen mahtava kun se oli Jarmolta,Jarmo oli piirtänyt itsensä ja Niinan siihen korttiin,se lämmitti kovasti Niinaa ja Niina laittoi sen talteen ja piti sitä erityisen hyvin,mutta valitettavasti se katosi monen vuoden päästä. Niina parantui ja pääsi kotiin sairaalasta ja hän pääsi takaisin kouluun ja se oli Niinasta mahtavaa. Aikaa kului ja koulut loppui ja alkoi kesälomat.Naapurin lapsia tuli käymään Niinan veljen Hannun luona,myös Jarmo tuli käymään Niinan luona ja Niina oli onnellinen kun hän näki Jarmon,Jarmo hymyili nähdessään Niinan ja tervehti Niinaa iloisesti. Yhtäkkiä Niinaa ujostutti ja hän ei oikein osannut sanoa mitään Jarmolle vaikka olisi tehnyt mieli puhua jotain,myös Jarmo oli ujo ja he katsoivat toisiaan ujosti hymyillen. Aikaa kului ja eräänä päivänä Niina sai kuulla ikävän uutisen Jarmosta,Jarmo muuttaa pois paikkakunnalta,se tuntui hyvin surulliselta Niinasta,hän ei näe enää Jarmoa ja hän olisi halunnut puhua Jarmon kanssa kaikesta,he olivat ikäänkuin kohtalon kavereita. Niin Jarmo muutti pois ja Niinalla oli ikävä Jarmoa monta vuotta vaikka ikävä on jo hellittänyt,välillä Niina ajattelee Jarmoa ja sitä mitä Jarmolle mahtaa kuulua. Luultavasti Niina oli hieman ihastunut Jarmoon ja ehkäpä Jarmo tykkäsi Niinasta koska laittoi opettajan mukana sen kortin,johon oli piirtänyt Niinan ja itsensä. Lapsuuden muistot ovat kauniita ja tekee kipeää luopua hyvästä ystävästä ja kaverista. Mutta ne ovat kauniita muistoja kuin elämän helminauhaan.

perjantai 3. elokuuta 2012

Kerron tarinan Niinasta.Niina syntyi 45 vuotta sitten,hänen kotinsa oli ihan tavallinen koti,hänen vanhempansa asuivat maalaistalossa ja heillä oli lehmiä ja oli myös muita lemmikkejä,oli koira ja kissa. Niinalla oli monta veljeä mutta siskoja ei ollut yhtään.Niinan lapsuus oli onnellinen,hänellä oli paljon kavereita ja erityisen hyvä kaveri oli naapurin Elsa ja he leikkivät paljon yhdessä ja sitten toisessa naapurissa oli myös hyvä kaveri Liisa,Liisa oli paljon nuorempi Niinaa mutta Niina ja Liisa ystävystyivät ja heistä tuli hyvät kaverit. Niinalla oli myös läheinen suhde veljeensä Hannuun,heillä oli vain pari vuotta ikäeroa ja he puuhailivat paljon yhdessä,leikkivät ja kinastelivat välillä mutta silti he olivat läheiset toisilleen. Hannulla oli paljon kavereita ja Hannu leikki muiden poikien kanssa ja hän juoksi paljon metsissä ja leikkivät villin lännen leikkejä ja olivat piilosta,myös Niina ja Elsa olivat mukana monesti poikien leikeissä ja se oli mukavaa Niinasta. Oli talvi-ilta ja Niina ja Elsa menivät autiotaloon myöhään eräänä iltana,heillä oli taskulamput ja he hiipivät hiljaa sisälle taloon,yht äkkiä kuului kova kolahdus ja tytöt säikähtivät,mikä se oli? kysyi Niina Elsalta. Elsa vastasi säikähtyneenä en tiedä. Tyttöjä pelotti mutta he kuuntelivat hiljaa ja sitten yht äkkiä kuului askeleita talon yläkerrasta ja silloin tytöt lähtivät juosten pois talosta. Tytöt vapisivat ja he kertoivat veljilleen mitä he olivat kokeneet autiotalossa. Seuraavana päivänä myöhään illalla he menivät uudestaan sinne autiotaloon. Kun he menivät pihalle,niin he huomasivat että ulko ovi oli auki ja se heilui vaikka oli tyyntä ja ei ollut tuulinen sää,Niina ja Elsa katsoivat toisiaan hämmästyneenä,mikä se oli ja tyttöjä hieman pelotti mutta he menivät sisään ja päättivät ottaa asiasta selvää mitä siinä talossa oli. He menivät istumaan tuoleille ja odottivat jännnittyneinä tapahtuisiko vielä jotain. Tyttöjen ei tarvinnut kauan odottaa kun alkoi tapahtumaan,yläkerrasta kuului kävelyä ja niin kuin olisi astuttu raskaasti,tytöt nousivat ja lähtivät nousemaan portaita yläkertaan,askeleet kuuluivat edelleenkin yläkerrasta. Tytöt tulivat yläkertaan ja huomasivat oven jonka takaa kuului kävelyä,tytöt tarttuivat oven ripaan ja yrittivät avata sitä,mutta ovi auennut,ovi ei ollut lukossa,mutta ihan kuin sitä ovea olisi pidetty kiinni toiselta puolen niin että että sitä ovea ei saatu auki. Tytöt vetivät vetivät ovea mutta se ei auennut,tyttöjä alkoi pelottamaan tosisssan mutta he yrittivät vielä kerran avata sitä ovea mutta yhtä äkkiä ovi avautuikin ja he avasivat oven ja he tulivat isoon huoneeseen,siellä oli sänky,pöytä ja kirjahylly.Mutta siellä ei ollut ketään ihmistä. Tyttöjä pelotti todella ja silloin he lähtivät juosten sieltä pois ja he eivät enää palanneet taloon,kokemus oli tosi pelottava. Niina kuuli myöhemmin että siellä autiotalossa asui kulkuri ja se ei halunnut kenenkään tulevan sinne autiotaloon ja kun Niina ja Elsa menivät sinne autiotaloon niin kulkuri säikähti vieraita ja kulkuri pelotteli tyttöjä kolistelulla ja yläkerrassa kävellen isoin raskain askelin ja toisella kerralla kulkuri pelotteli ulko oven niin kuin se olisi heilunut tuulessa.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Pilven keskeltä näkyy sinistä taivasta,kuvan otin eilen.
Järvellä ennen sateen tuloa,kuvan otin eilen 31.7.2012