KARHULAN KUTSUT


Karhumuori sanoi illalla vaarille näin:
- Olis aika jo pitää kutsut ja miettiä, mistä apua sais ja keitä sinne kutsuttais.
-Jos saisimme naapurimetsästä ketun, joka paistaisi maittavan letun.
-Ja lokin, jolla kauha on siiven alla. Se tietää temput kokin.
- Pöytään pitäisi saada kukkanen.
-Sen voi tuoda susihukkanen.
-Entä musiikki?
-Kysytään varpusta, joka näppäilee säveliä harpusta.
-Vieraiksi sitten voi tulla possuja. -Jotka käyttävät punaisia tossuja.
-Jos tulisi hilpeä hilleri.
-Hän ois iltamme ilopilleri
-Ja jos saapuisi kaksikin peuraa, olis meillä nauravaa seuraa.
-Ihan varmaan tulee myös pikkuinen kauris
- Annetaan sen käteen maistuva nauris.
- Ja joukon jatkoksi notkea näätä.
-Hän ennustaa meille aurinkosäätä.
- Voimme pyytää myös viisasta varista.
-Niin, ellei se roskia karista
-Ja vikkelää jussia, jänistä...
-Ellei se pelkää, ei jänistä.
-Tai ellei se taas ala änistä
-Jos saisimme vieraiksi hiiriä...
-Niin antaisimme hiirien kiiriä. Hiirenvilkkaa, kiireenvilkkaa, vilkkuisi häntää ja nilkkaa.
- Paras jättää kutsumatta aasi.
-Kun se viimeksi pöydän kaasi.
-Ja pysyköön laitumellaan härkä. Kun se viimeksi lähti, oli lattia märkä.
-Ei kutsuta myöskään käkeä, se kukuttaa kaikkea väkeä.
-Meille saisi tulla kaksikin vuohta. .
-Elleivät kisko puistamme tuohta.
-Hämähäkkiä ei pidä kutsua. Sen nähdessään kaikki lähtevät äkkiä.
-Kyytipojaksi ajava majava
-Mutta jos pyydämme hupsun hylkeen, se taatusti ui sen majavan kylkeen.
-Mistähän saisimme itsellemme sijaisen, jos väsymme juhlien sähinään?
- Sijaiseksi voisimme tilata tiaisen. Hän on tottunut kekkereitä järjestämään.
-Nyt lähetämme kaikille vieraille kutsut.
-He laittakoon lakkeihinsa tupsut. 

Eräänä päivänä kävelin metsässä ja oli kaunis aurinkoinen päivä.
Minä kävelin metsäpolkua pitkin ja siellä oli kaunista.Metsäpolun varrella oli kauniita erivärisiä kukkia ja niitä poimin käteeni kävellessäni siellä.
Yhtäkkiä polku loppui ja olin huomaattamani kävellyt talon pihaan ja siellä oli talo
ja se ei ollutkaan mikään pieni talo vaan se oli kartano.
Minä hiivin hiljaa kartanon ovelle ja koputin oveen muutaman kerran,mutta ovi avautui
itsekeen ja menin sisälle kartanoon.
Minä pääsin sisälle ja siellä oli iso eteinen ja sieltä eteisestä lähti käytävä eteenpäin ja lähdin sitä kulkemaan.
Mutta se oli kummallista ettei ketään ihmistä ollut siellä kartanossa,oli hyvin hiljaista ja vähän pelottavaa.
Minä kävelin sitä käytävää eteenpäin ja kiertelin siellä ja katselin ympärilleni,
siellä oli kauniita palmuja ja uima allas ja oli sauna.
Jatkoin matkaani ja löysin suuren keittiön ja siellä oli monenlaista ruokaa valmistettuna mutta ketään ihmistä ei näkynyt mutta menin sitten eteenpäin ja yhtäkkiä olin jossain huoneessa ja siellä oli sohva ja sänky ja tuoli ja myös tv.
Istahdi vähäksi aikaa ja levähdin vähän aikaa ja ihmettelin mikäs paikka tämä
on kun on niin hiljaista.
Minä heräsin säpsähtäen johonkin ääneen,olin hetkeksi laittanut silmäni kiinni ja nukahdin tuokioksi ja heräsin johonkin ääneen mutta en nähnyt mitään,nousin siitä
ja lähdin jatkamaan matkaa.
Menin takaisin keittiöön ja siellä oli myös suuri ruokasali ja huomasin ilokseni
että sinne oli tullut myös ihmisiä joten en ollutkaan yksin.
Eräs nainen tuli tervehtimään minua ja esitteli itsensä kartanon emännäksi ja hän
pyysi minua toisten joukkoon ja pyysi myös syömään.
Niinpä menin toisten joukkoon ja otin myös ruokaa ja siinä oli kaikenlaista ruokaa
salaattia ja liharuokaa ja juomana oli hyvää kotiviiniä.
Ruoka oli herkullista ja muutenkin oli iloinen tunnelma ja musiikki soi ja ihmiset
puhuivat toistensa kanssa.

Niinpä syönnin jälkeen lähdin tutkimaan kartanoa ja löysin suuren kirjaston ja avasin
kirjasto oven hiljaa ja siellä kirjastossa oli suuri pöytä ja siellä pöydän ääressä
istui ihmisiä ja he katsoivat uteliaana minua kun menin kirjastoon,
he pyysivät minua joukkoonsa ja minä menin sinne ja siellä kirjastossa pöydän ääressä istui myös pormestari joka johti puhetta.
Olin jo ollut vähän aikaa kirjastossa ja menin tutkimaan kirjoja ja lehtiä ja yhtäkkiä kuului koputus ovelta ja katsoin sinne ovelle,mies seisoi oven takana
ja hän koputti oveen ja minä menin avaamaan ovea,mutta se mies ei tullutkaan sinne
kirjastoon vaan hän antoi minulle paperin ja pyysi lukemaan sen.
Minä luin paperin ja siinä luki,pakene vielä kun voit.Katsoin hämmästyneenä viestin
tuojaa mutta se mies nosti kätensä ja sanoi hiljaa:ole kiltti ja tottele.
Silloin mies oli hävinnyt ja minä olin hämmästynyt mitä tämä on ja menin takaisin
sinne kirjastoon,se oli tyhjä sillä kaikki olivat lähteneet pois sieltä sillä aikaa
kun juttelin sen miehen kanssa.

Minä lähdin sieltä kirjastosta ja menin huoneeseen ja avasin oven hiljaa ja menin
sisälle ja säpsähdin kun se sama mies oli huoneessa ja hän oli avannut television
ja sitä hän katsoi rauhallisesti.
Minä kysyin mieheltä:mitä sinä haluat minusta,miksi seuraat minua?
Mies vastasi ja sanoi:On parasta kun et tiedä vaan lähde tänään pois sillä tämä
kartano ei ole sinulle oikea paikka ja sitten mies nousi seisomaan ja kääntyi ja lähti pois.
Minä istahdin ja mietin mitä tässä pitäisi tehdä ja ajattelin pitkään ja totesin
parempi kun lähden pois.
Avasin hiljaa huoneen oven ja hiivin käytävään ja kävelin pois päin ja tulin kartanon
ovelle ja avasin sen ja menin kartanon pihalle ja sitten juoksin kovaa vauhtia
pois.

Uni jatkuu

Nukahdin uudestaan ja uni jatkuikin siitä.
Minä yritin avata sitä ovea josta valoa näkyi,mutta en saanut sitä auki,minä vedin
ja vedin yhä uudelleen sitä ovea mutta se ei auennut,ihan kuin joku olisi pitänyt
sitä ovea sisältäpäin kiinni ja siksi se avautunut.
Minä luovutin ja en enää yrittänyt avata sitä ovea.Minä käännyin ympäri ja lähdin
pimeää käytävää kävelemään ja jonkun aikaa sitä käveli,yhtäkkiä tunsin että minun takana oli joku ja käännyin katsomaan sitä ja näin edessäni miehen.
Minä säikähdin kovasti koska en ollut kuullut askeleita takanani,se mies seisoi ja
katsoi minua,hän ei puhunut mitään,hän katsoi vain.
Sitten käännyin mennäkseni eteenpäin ja näin edessäni huoneen,joka oli valoisa.
se mies oli tullut minun viereeni ja hän kutsui minut sinne huoneeseen,minua pelotti
hirveästi ja minä en olisi halunnut mennä sinne.
Se mies oli 170cm pitkä ja hänellä oli musta takki päällä ja farkut jalassa,se mies
ei puhunut mitään,minä yritin sanoa sille miehelle jotain,mutta en saanut sanaa suustani.
Sitten minä taas käännyin ja lähdin hurjaa vauhtia juoksemaan ja minä juoksin eteenpäin siellä käytävässä
ja se mies juoksi minun takana ja hän yritti ottaa minua kiinni,mutta se mies ei saanut minua kiinni.
Vähän aikaa juostuani en kuullut ääniä takanani ja katsoin varovasti taakseni ja en
nähnyt ketään takanani,huokasin helpotuksesta kun ketään ei näkynyt.
Niinpä jatkoin kävelyä käytävää eteenpäin ja yhtäkkiä huomasin olevani kaupassa josta seikkailuni oli alkanut.

Siihen uni päättyi ja heräsin siihen.

Yhtenä yönä minä näin unta,minä olin kaupassa ja kiertelin siellä ja katselin tavaroita.Siellä oli kaksi myyjää ja juttelin heidän kanssaan.
Yhtä äkkiä toinen myyjistä kosketti minua ja hän sanoi hiljaa kuiskaten;tule tänne
ja hän lähti kohti toista huonetta ja minä seurasin myyjää.
Me tulimme suureen huoneeseen ja se oli hyvin valoisa ja huomasin että se oli hyvin suuri huone.
Sitten menimme käytävään joka muuttui pimeäksi ja sitten minua rupesi pelottamaan kovasti,minä yritin kysyä siltä myyjältä minne me ollaan menossa,mutta hän ei vastannut mitään,hän meni käytävää eteenpäin ja minä seurasin sitä myyjää.
Se käytävä oli pitkä,olimme varmaan kävelleet sitä käytävää 10 minuuttia ja sitten tulimme erään oven kohdalle ja se oli suljettu,mutta sieltä oven alta näkyi valoa.
Mutta suljetun oven takana oli joku ihminen ja se oli outoa kun sen suljetun oven takaa tuleva valo oli hyvin kirkas joka loisti sieltä.
Minua pelotti tosissaan,minä en päässyt pakoon,sillä en pystynyt juoksemaan,vaikka olisin halunnut paeta.
Se myyjä ei näyttänyt pelkäävän mitään,hän lähti kävelemään eteenpäin siellä käytävässä ja käytävä muuttui taas pimeäksi,kävelimme taas pitkää käytävää eteenpäin ja tulimme toiseen huoneeseen joka oli valoisa.
Mutta minä mietin sitä kuka oli siellä huoneessa,oliko se kenties hyvä haltija,joka valvoo kauppaliikken elämää.
Siihen minä heräsin,mutta se oli erikoinen uni.

Minä näin unta eräänä yönä,minä kävelin metsässä ja näin kaukaa talon.
Minä kävelin sitä taloa kohti ja se talo oli väriltään punainen ja ikkunan pielet valkoiset.
Piha oli kaunis ja siellä oli paljon kauniita kukkia.
Minä menin sinne taloon sisälle ja se talo oli vanha hirsi rakennus,siellä oli iso
pirtti ja sitten oli keittiö.
Se pirtti oli vanhanaikainen ja siellä oli penkki ja keskellä lattiaa oli keinutuoli.
Siellä pirtissä olivat nainen ja mies ja heillä oli 6 lasta.
Minä menin istumaan penkille ja katsoin talon elämää,lapsia oli 3 poikaa ja 3 tyttöä.
Keittiössä oli vanhanajan puuliesi ja siellä nainen keitti ruokaa perheelleen ja mies
teki suutarintöitä.
Lapset tulivat luokseni ja he pyysivät minua ulos mukaansa,me menimme tallille ja siellä oli yksi hevonen,Pertti niminen poika kiipesi hevosen selkään ja se hevonen säikähti ja se lähti sieltä laukkaamaan Pertti selässään,me muut olimme kauhuissamme
ja yhtäkkiä se hevonen pysähtyi ja Pertti oli kauhuissaan ja se hyppäsi hevosen selästä ja minä menin sen hevosen luokse ja juttelin sille rauhoittavasti ja annoin
myös sokeria ja minä kiipesin hevosen selkään ja se lähti laukkaamaan.
Minua ei pelottanut yhtään ja me mentiin yhtä laukkaa,kauniit metsä maisemat vilahtivat ohitsemme ja me tulimme ison portin luokse ja hevonen pysähtyi yht äkkiä
ja minä katsoin ihmeissäni minne me tulimme.
Olin vielä hevosen selässä ja yht äkkiä portti aukesi itsestään ja ihan tuntui siltä että pitäisi mennä siitä portista ja minä ratsastin hevosella portista sisään.
Kun olimme portin toisella puolen niin olin yllättynyt näkemästäni,eteeni avautui
kaunis maisema,siellä oli erilaisia puita,joissakin puissa oli valkoisia kukkia,
minä ratsastin eteenpäin ja siellä tuli joki vastaan,se virtasi hiljaa ja ruoho oli
ympärillä vihreää ja siellä oli niin rauhallista ja kuului vain lintujen iloinen viserrys.
Hevonen oli myös levollinen ja se meni hiljaa eteenpäin ja kuin nauttien kauneudesta ja siitä ihanasta hiljaisuudesta.
Minä ratsastin eteen päin ja eteeni tuli lisää eläimiä,siellä oli kaikenlaisia eläimiä,koiria,kissoja ja myös metsän eläimiä näin siellä ja kaikki ne eläimet olivat sovussa ja ne leikkivät toistensa kanssa.
Se oli niin kaunista ja ihanaa,mutta sitten hevonen kääntyi takaisin päin ja me lähdimme takaisin,minä en olisi halunnut lähteä sieltä pois,mutta hevonen ei ollut kuulevinankaan kun pyysin sitä jäämään sinne minun kanssani ja me tulimme takaisin portista samalle polulle.

Mutta sitten minä heräsin siitä unesta,se oli kaunis ja ihana uni.