pirren blogi

NIINAN TARINA JATKUU.... Niinan lapsuus oli onnellista aikaa ja oli kavereita ja muutenkin oli hyvät ja lämpimät välit vanhempiin ja veljiin. Kun Niina lähti kouluun,niin se oli Niinasta jännittävää ja mukavaa kouluun lähtö,peruskoulun alaasteen koulun opettajaksi tuli naisopettaja ja hän oli kiva luokanopettaja,vaikka se naisopettaja oli tiukkaa ja piti kovaa kuria,mutta Niinalle se opettaja oli kiva ja hän kannusti kovasti Niinaa. Niina muistaa aina sen kun hän oppi lukemaan,niin opettaja kehui luokan edessö ja sanoi hyvä Niina.Se lämmitti Niinaa kovasti ja innosti enemmän harjoittelemaan ja muutenkin opiskelemaan enemmän. Toinen mukava muisto on Niinan elämässä kun Niinalla oli kavereita luokassa ja erityisesti jäi Niin mieleen yksi poika jonka nimi oli Jarmo,se Jarmo oli tosi kiva ja mukava Niinalle. Eräänä päivänä opettaja järjesti luokalle lukutunnin ja järjestettiin parit ja Niinan kaveriksi tuli Jarmo ja yhdessä luettiin kirjaa ja piti lukea ääneen. Se oli mukava lukutunti ja Niina on muistellut monet kerrat sitä lukutuntia,kun Jarmon kanssa oli tosi mukava lukea yhdessä. Niinalle sattui ikävä tapaus,Niina joutui leikkaukseen vuonna 1977 ja Niina joutui olemaan koulusta pois monta viikkoa. Kun Niina oli sairaalassa ja hänet oli leikattu,niin Niina sai kokea iloisen yllätyksen kun naisopettaja tuli katsomaan Niinaa sairaalaan ja hän toi Niinalle kivat lahjat,Niinan luokka oli tehnyt kortit jossa luki parane pian ja erityisesti yksi kortti oli erityisen mahtava kun se oli Jarmolta,Jarmo oli piirtänyt itsensä ja Niinan siihen korttiin,se lämmitti kovasti Niinaa ja Niina laittoi sen talteen ja piti sitä erityisen hyvin,mutta valitettavasti se katosi monen vuoden päästä. Niina parantui ja pääsi kotiin sairaalasta ja hän pääsi takaisin kouluun ja se oli Niinasta mahtavaa. Aikaa kului ja koulut loppui ja alkoi kesälomat.Naapurin lapsia tuli käymään Niinan veljen Hannun luona,myös Jarmo tuli käymään Niinan luona ja Niina oli onnellinen kun hän näki Jarmon,Jarmo hymyili nähdessään Niinan ja tervehti Niinaa iloisesti. Yhtäkkiä Niinaa ujostutti ja hän ei oikein osannut sanoa mitään Jarmolle vaikka olisi tehnyt mieli puhua jotain,myös Jarmo oli ujo ja he katsoivat toisiaan ujosti hymyillen. Aikaa kului ja eräänä päivänä Niina sai kuulla ikävän uutisen Jarmosta,Jarmo muuttaa pois paikkakunnalta,se tuntui hyvin surulliselta Niinasta,hän ei näe enää Jarmoa ja hän olisi halunnut puhua Jarmon kanssa kaikesta,he olivat ikäänkuin kohtalon kavereita. Niin Jarmo muutti pois ja Niinalla oli ikävä Jarmoa monta vuotta vaikka ikävä on jo hellittänyt,välillä Niina ajattelee Jarmoa ja sitä mitä Jarmolle mahtaa kuulua. Luultavasti Niina oli hieman ihastunut Jarmoon ja ehkäpä Jarmo tykkäsi Niinasta koska laittoi opettajan mukana sen kortin,johon oli piirtänyt Niinan ja itsensä. Lapsuuden muistot ovat kauniita ja tekee kipeää luopua hyvästä ystävästä ja kaverista. Mutta ne ovat kauniita muistoja kuin elämän helminauhaan.