Minun ystäväni kissa on tässä nokosilla.Se on tosi suloinen kissa ja niin ihmisrakas.

Otin tämän kuvan elokuussa,silloin oli kaunis auringonlasku.

Puun lehti on kauniissa syysväreissään.

Kauniissa syysväreissään on tämä puu,kuva on otettu lokakuun alussa.

Meillä kasvaa taatelipalmu,siitä tulee iso kasvi.Minä otin siitä kuvan ja ajattelin laittaa sen tänne blogiini.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

YSTÄVÄ ei ehkä aina pysty
vetämään sinua ylös,mutta...
YSTÄVÄ keksii ratkaisun siihen,
että et putoa!

Kauniit muistot
ovat suuri
voimavara.

Tässä kukkii hortensia.

Minä olin noin 7-vuotias ja jouduin olemaan sairaalassa jostain syystä,en muista miksi.
Minä olin siellä monta viikkoa,mutta en kumminkaan joutunut olemaan vuoteessa vaan sain vapaasti kävellä käytävillä.
Minä tykkäsin käydä monesti sairaalan kahviossa ja ostin karamelliä sieltä.
Eräänä päivänä olin menossa taas käymään kahviossa ja jouduin kävelemään pitkää käytävää,se oli aika valaistu käytävä ja kävelin pitkän matkaa eteenpäin.
Tulin erään huoneen kohdalle jossa oli himmeä valaistus ja ikkuna siihen huoneeseen,
minä säikähdin kovasti sillä siellä huoneessa seisoi mies ja se oli hyvin pelottavan näköinen mies,se mies katsoi minua kohti ja minua pelotti hirveästi.
Minä lähdin nopeasti kävelemään eteenpäin ja katsoin vielä taakseni,mutta onneksi se mies ei lähtenyt seuraamaan minua.
Minä kävin siellä kahviossa ja palasin takaisin samaa käytävää omalle osastolle,mutta en uskaltanut katsoa siihen huoneeseen oliko se mies siellä vaan nopeasti menin takaisin
osastolle.

Muutaman päivän kuluttua lähdin taas käymään sairaalan kahviossa ja jouduin kävelemään samaa käytävää pitkin sen huoneen ohi.
Minä kävelin käytävää pitkin ja hidastin askeleita lähestyessäni huoneen ovea,minua
pelotti kovasti ja ajattelin onko se mies vielä siellä.
Minä vilkaisin sinne huoneen ikkunaan päin ja kirkaisin kovasti ääneen,sillä se mies
oli siellä ja seisoi aivan ikkunan vieressä ja katsoi minua kohti suoraan ikkunasta,
minä lähdin juoksemaan ja minua pelotti kovasti.
Ei ollut ketään ihmistä siellä käytävässä ja olin ihan yksin siellä,minä juoksin ja juoksin eteenpäin ja menin sinne kahvioon,mutta minä tärisin vieläkin
pelosta.
Minä en palannut takaisin samaa reittiä vaan menin toista käytävää pitkin omalle osastolle.

Minä menin taas muutaman päivän kuluttua käymään sairaalan kahviossa ja jouduin kävelemään siellä käytävässä kun lähestyin sitä huonetta,niin minua pelotti hirveästi ja tuntui kauhealta kävellä huoneen ohi,minä vilkaisin sinne huoneeseen
ja se mies oli siellä edelleenkin mutta minä lähdin juoksemaan kahviota kohti.

Ei mennyt enää monta päivää kun pääsin sairaalasta kotiin.
Mutta se oli tosi kauhea kokemus minun lapsuudessa ja pelottava lapsen silmin katsottuna.

Syyskukkia tässä

Tässä ottamani kuva syksyisestä maisemasta.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

On asioita joita kuunnellaan korvilla.
On asioita joita kuunnellaan silmillä.
Ja on asioita,joita kuulee vain sydämellä,
myötäelämisellä.

Voimme löytää
maailman
ihmeellisemmät asiat
luonnosta.

Jollei vanha väisty,
uusi ei pääse esiin.

Sydämelliset ajatukset
saavat sydämen kehräämään
lämpöisesti
ja pitävät sen terveenä.

Helppo omenapiirakka

5-10 omenaa

Taikina:
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
75 g margariinia tai voita
kanelia
1 tl sokeria

Vatkaa ensin sokeri ja jauhoseos sekaisin,lisää kananmuna ja vatkaa hyvin tasaiseksi taikinaksi.Lisää lopuksi rasva taikinaan.

Kuori omenat ja viipaloi ne ja laita ne voideltuun piirakkavuokaan.
Ripottele sokeria ja kanelia omenoiden päälle ja lopuksi taikinaseos
omenaviipaleiden päälle.
Paista omenapiirakkaa 175C:ssa 30 minuuttia.

Siitä tuli hyvää ja mies tykkäsi siitä kovasti.

Tarjoa omenapiirakkaa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Rohkeus ja usko kantavat
myrskyjenkin yli.

Hetkiin kätkeytyvä onni
kirkastaa päivän.

Unelmointi on
paras tapa
luoda tulevaisuutta.