Minä olin noin 7-vuotias ja jouduin olemaan sairaalassa jostain syystä,en muista miksi.
Minä olin siellä monta viikkoa,mutta en kumminkaan joutunut olemaan vuoteessa vaan sain vapaasti kävellä käytävillä.
Minä tykkäsin käydä monesti sairaalan kahviossa ja ostin karamelliä sieltä.
Eräänä päivänä olin menossa taas käymään kahviossa ja jouduin kävelemään pitkää käytävää,se oli aika valaistu käytävä ja kävelin pitkän matkaa eteenpäin.
Tulin erään huoneen kohdalle jossa oli himmeä valaistus ja ikkuna siihen huoneeseen,
minä säikähdin kovasti sillä siellä huoneessa seisoi mies ja se oli hyvin pelottavan näköinen mies,se mies katsoi minua kohti ja minua pelotti hirveästi.
Minä lähdin nopeasti kävelemään eteenpäin ja katsoin vielä taakseni,mutta onneksi se mies ei lähtenyt seuraamaan minua.
Minä kävin siellä kahviossa ja palasin takaisin samaa käytävää omalle osastolle,mutta en uskaltanut katsoa siihen huoneeseen oliko se mies siellä vaan nopeasti menin takaisin
osastolle.
Muutaman päivän kuluttua lähdin taas käymään sairaalan kahviossa ja jouduin kävelemään samaa käytävää pitkin sen huoneen ohi.
Minä kävelin käytävää pitkin ja hidastin askeleita lähestyessäni huoneen ovea,minua
pelotti kovasti ja ajattelin onko se mies vielä siellä.
Minä vilkaisin sinne huoneen ikkunaan päin ja kirkaisin kovasti ääneen,sillä se mies
oli siellä ja seisoi aivan ikkunan vieressä ja katsoi minua kohti suoraan ikkunasta,
minä lähdin juoksemaan ja minua pelotti kovasti.
Ei ollut ketään ihmistä siellä käytävässä ja olin ihan yksin siellä,minä juoksin ja juoksin eteenpäin ja menin sinne kahvioon,mutta minä tärisin vieläkin
pelosta.
Minä en palannut takaisin samaa reittiä vaan menin toista käytävää pitkin omalle osastolle.
Minä menin taas muutaman päivän kuluttua käymään sairaalan kahviossa ja jouduin kävelemään siellä käytävässä kun lähestyin sitä huonetta,niin minua pelotti hirveästi ja tuntui kauhealta kävellä huoneen ohi,minä vilkaisin sinne huoneeseen
ja se mies oli siellä edelleenkin mutta minä lähdin juoksemaan kahviota kohti.
Ei mennyt enää monta päivää kun pääsin sairaalasta kotiin.
Mutta se oli tosi kauhea kokemus minun lapsuudessa ja pelottava lapsen silmin katsottuna.
2 kommenttia:
On ollut varmaan pelottava kokemus sairaalaasa.
Lapsena tavallinen mieskin, jos on iso, ja vaikka tumma muutenkin , niin näyttää pahalta lapsesta, jos äkkiä sen jossain näkee.
Ehkä sulle tuli ensi pelästyksestä sellanen vähän kuin painajainen oikeessa elämässä siittä miehestä.
Vois olla vaikka ihan tavallinen mies, joka oli katsomassa vaimoaan,. tai lastaan. Sattui vaan olemaan justiinsa siihen aikaa justiinsa siinä ikkunassa, missä hänet näit!
Kaikkia voi elämässä sattua ja tapahtua, mutta varmaan lapsesta tuntui pahalta ja pelottavalta, eikä turhaan kuitenkaan.
Kyllä se oli hyvin pelottava kokemus.Se tuntui kauhealta ja kun sen näki niin sitä säikähti ja pelotti kovasti.
Kaikkea voi sattua ja tapahtua mutta se oli inhottava kokemus, ja kyllä se tuntui painajaiselta kun sen huoneen ohi joutui kulkemaan.
Lähetä kommentti