Minä olen mukana suomen punaisen ristin toiminnassa ja minua kiinnostaa erityisesti ystäväpalvelu.Minulla oli ystävänä yli 70-vuotias nainen jonka luona kävin monta kertaa
kuukaudessa,hänen nimensä oli Aino.
Hän oli lämmin ja herttainen mummo ja oli mukavaa käydä hänen luonaan,se oli molemminpuolista ystävyyttä.
Me juttelimme paljon ja hän kertoi omia asioitaan ja vaihdoimme kuulumisia ja niin ystävyys pikku hiljaa kasvoi ja meistä tuli erittäin hyvät ystävät.
Meille tuli tavaksi kun menin käymään Ainon luona niin minä luin hänelle hartauskirjasta aina päivän kohdan,hän halusi että hänelle luettaisiin ja hän oli uskovainen ihminen ja hän myös luki jonkin verran mutta hän ei jaksanut lukea paljon mutta hän halusi että joku lukisi hänelle niin minä luin hänelle.
Ja hän oli iloinen kun joku luki hänelle.
Me juhlimme yhdessä syntymäpäiviä ja nimipäiviä,me joimme kahvia merkkipäivinä ja myös ystävänpäivänä muistimme toisiamme ja kävin ystävänpäivänä Ainon luona.
Aino muisti minua myös joulun aikoihin ja hän antoi minulle joululahjan,se lämmitti
mieltäni,minä myös muistin Aino ystävääni joulun aikaan ja vein myös pienen lahjan.
Myös hänen tyttärensä joka asui silloin ulkomailla,lähetti minulle postikortin ja hän oli kirjoittanut minulle ja hän oli kiitollinen kun olin käynnyt hänen äitiään
katsomassa.Se lämmitti minun mieltäni kovasti ja se tuntui tosi hienolta että lapset arvostavat sitä että joku käy hänen äitinsä luona ja pitää yhteyttä,se kyllä kannusti
minua ja oli mukavaa mennä Ainon luokse.
Niinhän sitä sanotaan että antaessaan saa,ystäväni Aino oli iloinen kun kävin hänen luonaan ja hän sai puhua jollekin ja hänen ei tarvinnut olla yksin kun kävin Ainoa katsomassa ja myös minä sain paljon ja se piristi myös minua kun sain käydä Ainon luona.Minä sain myös paljon meidän ystävyydestämme ja se että kun huomasi miten toinen oli iloinen kun menit hänen luokseen ja antaa aikaa yksinäiselle niin itsellekin tulee hyvä mieli.
Minä ja Aino saatiin olla ystäviä yli 10 vuotta,mutta Ainolla oli sairauksia,fyysisisiä sairauksia ja hän ei enää voinut asua yksin kotona ja hän muutti lapsensa perheeseen.
Minä kävin edelleenkin Ainon luona vaikka Aino asui lastensa luona ja saatiin vaihtaa
kuulumisia ja Aino oli iloinen kun kävin katsomassa.
Minä en voinut käydä enää Ainon luona koska muutin toiselle paikkakunnalle ja siten se ystävyys katkesi.Mutta kuulin että Aino oli päässyt myöhemmin vanhainkotiin hoidettaksi ja hän ei elänyt enää kauan.
Kaksi vuotta sitten Aino kuoli ja se tuntui pahalta että hyvä ystävä kuoli,mutta nyt hänellä on hyvä olla ja ei ole enää kipuja eikä sairauksia.
Minä olen kiitollinen kun sain oppia tuntemaan Ainon ja ystävystyimme ja saimme jakaa
ilot ja surut ja meillä oli mukavaa yhdessä.
Muistan Ainoa lämmöllä ja kiitollisuudella meidän ystävyyttä.Miten tärkeää on yksinäiselle ja erityisesti vanhuksille jotka asuvat yksin kotonaan kun joku muistaa heitä ja käy katsomassa.Vanhuksen päivä katkeaa siinä arjessa kun joku tulee käymään
ja saa vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia toisen ihmisen kanssa.
Ystäväpalvelu on tärkeää ja ihmiset tekee tärkeää työtä koska suomessa on paljon yksinäisiä jotka kaipaa ystävää ja joku muistaisi heitä.
Minulla ei ole nyt sellaista ystävää jonka luona käyn,mutta minä olen lupautunut mukaan ystäväpalveluun ja nyt käyn laitosvierailuilla muiden ystäväpalvelussa olevien ihmisten kanssa.
Me käymme eri laitoksissa ja järjestämme heille ohjelmaa;luemme runoja,yhteislaulua,tuolijumppaa ja muuta mukavaa yhteistä tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti