Oli kaunis kesäpäivä ja kävelin metsässä polkua pitkin ja linnut visersivät
puissa,nautin kesäpäivän kauneudesta.
Minä kävelin ja mietin samalla iloisia ja kivoja asioita siinä kävellessäni.
Minä tulin järven rannalle ja polku päättyi siihen ja minä hämmästyin miten se
polku tähän päättyi.Järvi oli tyyni ja aurinko paistoi pilvettömältä ja taivas
oli kauniin sininen.
Sitten huomasin toisen polun ja minä lähdin sille polulle ja minä kävelin polkua
eteenpäin ajatuksissani ja sitten huomasin kauhistuneena että olin jyrkän
reunalla ja alapuolella oli järvi ja minä olin astumassa jyrkän reunalta alas.
Minä huusin kovasti ja käännyin äkkiä pois jyrkänneeltä, minua pelotti
ja ahdisti sillä jos olisin vielä askeleen kävellyt eteenpäin niin minä olisin
hukkunut.
Minua pelotti ja olin järkyttynyt ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia ja huomasin
kauempana toisen polun ja sitten huomasin että kotini näkyi toisella suunnalla
ja lähdin kävelemään kotiin päin polkua pitkin.
Minä näin unta ja se oli kauhea uni mutta kun heräsin niin huomasin että onneksi
se oli vain unta.
2 kommenttia:
Unet voi olla joskus todella pelottaviakin, painajaisia oikein!
Ja kun niihin herää, ensin kestää, että tajuaa, että olikin vaan unta, mutta helpottuu, kun huomaakin sen vaan olevan unta!
Onneksi tää olikin vaan unta!
Onneksi se oli vain unta,mutta oli se kyllä pelottava.Meni pitkä aika ennenkuin sen unen pystyi unohtamaan.
Lähetä kommentti