Kissan surullinen tarina

Olipa kissa nimeltä Veeti ja se oli 4-vuotta vanha uroskissa. Veeti on luonteeltaan sosiaalinen ja ihmisrakas
kissa.Se on kaunis kissa ja sen turkki on ruskean musta ja tassut ja rinta sillä on valkoinen.

Oli vuosi 2009 kun se syntyi ja sillä oli sisaruksia 4 muuta pentua ja muut pennut luovutettiin mutta se jäi sitten emonsa ja perheensä kanssa samaan paikkaan asumaan.
Niin se kehittyi ja kasvoi ja on nyt tosiaan 4 vuotias kissa.

Mutta veeti koki elämänsä ikävän kohtalon,sen oma perhe alkoi hylkimään veetiä,oli talvi ja pakkasta oli
-25C ulkona,mutta veeti oli ulkoilemassa ja se toivoi pääsevänsä sisälle lämpimään ja toivoi saavansa ruokaa
ja niin veeti meni toiveikkaana odottamaan kodin portaille,veeti naukui ja odotti emäntänsä avaavan oven mutta veeti sai odottaa kauan ennenkuin pääsi sisään ja kun veeti pääsi sisään niin se oli kylmissään ja oli
kova nälkä ja niin veeti sai olla sisällä omassa kodissa.

Niinpä veeti sai päähänsä että lähdenpä ulos vähäksi aikaa ja niin emäntä päästi veetin ulos ja aikansa
veeti oli ulkona ja kun veeti halusi takaisin kotiin ja lämpimään,oli jo myöhäinen ilta ja pakkasta oli - 15C
ulkona.Veeti odotti oman kotinsa portailla ja naukui emäntäänsä päästämään sisälle mutta aikaa kului
ja emäntä ei tullut katsomaan missä veeti oli ja eikä veeti päässyt sisään ja siellä kodin portailla veeti
värjötteli kylmissään ja niin veeti lähti kävelemään ja pitääkseen lämpimänä itseään ja se käveli kylmässä
yössä paleltuen ja naukuen.
Tuli aamu ja veeti odotti taas kotinsa portailla josko pääsisi sisälle ja kas nyt veeti pääsi sisälle lämpimään
ja se sai ruokaa ja se alkoi nukkumaan.

Viime vuonna tammikuussa oli kovat pakkaset ja pakkasta oli 25-28C päivällä ja sitä kesti pitkään
veeti oli päässyt ulos ja se toivoi että se vain pikaisesti käy ulkona mutta oli kylmä ja veeti meni taas
kotiportailleen odottamaan että pääsisi sisään mutta siellä se värjötteli ja odotti että pääsisi lämpimään
mutta ei se päässyt ja niin veeti meni naapurin portaille ja sinne tuli myös saman perheen kissa ja niin ne
olivat yhdessä kylki kyljessä kiinni toisessa ja yrittivät lämmittää toisiaan.
Meni monta tuntia ennen kuin veeti pääsi kotiinsa lämpimään.

Veeti pääsi sisälle ja kun se halusi ulos niin se ei päässyt sisälle vaikka oli pakkasta yli -20C,
eräänä päivänä veeti oli ulkona ja oli kylmä ja nyt se huomasi että naapurin ovi oli auki ja niin veeti lähti
naapuriiin ja ajatteli kissanmielessään jos minä vähän aikaa saisin lämmitellä tuolla niin sitten minä taas
voin olla ulkona odottamassa milloin emäntä päästää minut sisään.
Niin veeti tuli varovasti sisään ja se talon emäntä huomasi veetin ja veetiä pelotti mutta se talon emäntä oli
ystävällinen ja lähestyi varovasti veetiä ja silitti ja siitä veeti tykkäsi.
Se talon emäntä otti maitoa ja lämmitti sen ja antoi veetille ja veeti tykkäsi kovasti maitoa ja miten ihanasti
se lämmitti veetiä ja veeti lähti takaisin ulos kylmään.

Meni vähän aikaa ja veeti kävi välillä omassa kotona mutta ei siiitä välitetty ja se joutui olemaan paljon
ulkona talvella ja muutaman viikon kuluttua veeti meni naapuriin sisälle ja oli vähän rohkeampi ja niin se
naapurin emäntä antoi sille lämmintä maitoa ja silitteli sitä ja veeti tunsi että siitä välitetään ja sille
ollaan kilttejä ja veeti alkoi siistiä itseään ja talon emäntä otti syliinsä ja silitteli sitä ja niin veeti nautti
olostaan ja se tunsi itsensä raukeaksi ja se nukahti siihen ja se kehräsi tyytyväisyydestä.
Veeti oli hyvin arka kissa ja pelokas alkuun mutta kun se tutustui naapurin talon emäntään pikku hiljaa
niin veeti alkoi luottamaan ja tuli sisään ja oli usein monta tuntia koska se ei päässyt omaan kotiinsa ja se
joutui värjöttelemään ulkona pakkasessa ja lumituiskun aikana.

Tilanne jatkui samana ja veetiä kohdeltiin kaltoin ja talon väki ei pitänyt veetistä huolta mutta tilanne kärjistyi
pahaksi kun tuli kesä ja veeti huomasi ettei siitä kukaan pidä huolta ja naapuri oli matkoilla niin se ei
päässyt sinne ja niin veeti lähti kiertelemään ja se kulki pitkiä matkoja ja välillä se kävi katsomassa
kotinsa pihassa josko joku päästäisi sisään mutta ei kukaan kotiväestä huomannut veetiä ne eli omaa
elämäänsä ja kunhan itsellä oli hyvä ja lämmin olla niin ei veetistä ei tarvitse välittää niin ajatteli veetin
oma emäntä ja sanoi siitä omille lapsilleen.
Kesä kului ja veeti seikkaili ja kierteli nälissään ja ikävissään ja veetistä oli tullut hyvin arka ja pelokas
kun kukaan ei välittänyt ja se ei saanut ruokaa.
Sitten veeti tuli omaan kotipihaansa ja se odotteli aikansa jos joku päästäisi kotiin mutta ei ja niin veeti
päätti lähteä taas etsimään ruokaa ja kotia ja sitten veeti kuuli kotipihallaan kun naapurin emäntä avasi
oven mutta veetiä pelotti ja se lähti juoksemaan koska ei enää luottanut ihmisiin.

Meni yksi yö ja veeti nukkui ihmisten heinäladossa ja se päätti mielessään että lähden kotiin jos
pääsisin kotiin ja niin veeti tuli omaan kotiinsa mutta ovi oli lukossa ja sen omat ihmiset olivat kotona.
Naapurin emäntä huomasi että veeti on tullut kotiin ja se emäntä näki ettei se päässyt kotiin ja niin emäntä
meni portaille ja veeti huomasi naapurin ja se alkoi surkeasti naukumaan ja yritti päästä kotiinsa ja
kun se ei päässyt niin se aikoi lähteä takaisin kulkemaan metsään päin mutta se naapurin emäntä yritti
maanitella veetiä nimeltä mutta veeti ei tahtonut,sitä pelotti kauheasti.
Naapurin emäntä otti makkaraa ja houkutteli veetiä kotiinsa ja niin veeti muutti mielensä ja se tuli naapuriin
ja sai makkaraa ja lämmintä maitoa. Voi kun se oli hyvää ja veeti oli hyvin nälkäinen ja se oli kiitollinen
kun se sai ruokaa.
Veetiä pelotti kun sitä oli säikytelty ja vieraat ihmiset oli kiusannut veetiä kun veeti oli ollut omilla reissuillaan
ja se ei enää luottanut ihmisiin.
Niin naapurin emäntä lähestyi veetiä varovasti ja silitteli sitä ja puhui rauhoittavasti ja veeti alkoi rentoutua
ja se alkoi hiljaa kehrätä ja se alkoi kynsillään kouria mielihyvästä ja veeti oli onnellinen pitkästä aikaa.
Sitten veeti alkoi nuolla itseään ja pesi ja se nukahti vähän aikaa ja sitten se oli menossa ulos.

Veeti oli kaunis ja suloinen kissa ja ihmisyställinen kuten jo alussa mainitsin mutta veetiä on laiminlyöty ja siitä
ei enää välitetä,veeti on heitteile jätetty ihmisten itsekkyyden vuoksi.
Minun mielestäni jos ottaa lemmikin niin siitä pitää pitää hyvää huolta ja saa ruokaa ja lämpimän
kodin ja muutenkin sitä kohdellaan hyvin.Kun on ottamassa lemmikkiä niin siitä pitää ottaa vastuu ja pitää
hyvää huolta.

Tämä tarina on tosi.