lauantai 5. lokakuuta 2013

Oli kesä ilta ja sää oli pilvinen ja kävelin metsässä polkua pitkin ja samalla kuuntelin metsän ääniä,linnut visersivät puissa ja tuuli kohisi. Vaikka ei aurinko paistanut niin oli silti lämmintä.
Minä kävelin metsässä ja tulin järven rantaan,rannalla oli sauna ja siellä saunassa oli ihmisiä,en nähnyt heitä
mutta kuulin ääniä saunasta.
Minä kävelin järven rantaan ja näin järven toiselle puolella olevan rannan ja ajattelin että minun pitää päästä
järven toiselle puolen,järven vesi oli matala,niinpä minä riisuin kengät ja sukat pois jaloista ja lähdin kahlaamaan järven toiselle puolelle ja minä pääsin toiselle rannalle.
Siellä minä löydin polun ja lähdin kävelemään polkua pitkin ja sitten tulin suureen kaupunkiin ja sen kaupungin nimi oli Revontulien  niminen kaupunki,siellä oli korkeita kerrostaloja ja siellä oli kauppoja ja katuja 
risteili joka puolella.
Minä kävelin katua ja vilkaisin ylös taivaalle ja näin kauniin taivaan ja siellä paloi revontulet ja ne paloi 
kauniisti ja silloin ymmärsin mistä kaupunki oli saanut nimensä.
Katselin ympärilleni ja näin ihmisten onnelliset kasvot ja he puhuivat iloisina toisilleen ja lapset juoksivat ja 
leikkivät onnelllisina ja kenellekään ei näyttänyt olevan huolia ja ei surua eikä murheita ja Revontulien kaupunki oli onnellisten ihmisten kaupunki.

Kävelin eteenpäin ja näin että ihmiset tanssivat torilla ja heillä oli hauskaa ja vilkaisin taivaalle ja näin että revontulet paloivat yhä ja revontulia oli vielä enemmän ja taivas oli kauniin värinen ja ihmiset tanssivat
onnellisina ja musiikki soi kauniisti. 

Minun piti lähteä kotiin ja käännyin takaisin ja kävelin järven rantaan ja kahlasin takaisin toiselle puolen 
järveä,vesi oli onneksi matalalla niin pääsin turvallisesti kodin rantaan.


2 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Hienon kertomuksen olitkin kirjoittanut.
Olisipa oikeastikin tuollainen revontuli kaupunki.

pirren omat jutut ja käsityöt kirjoitti...

Kiitos!