Olipa
kerran sokea tyttö, joka inhosi itseään sokeutensa takia. Hän inhosi
kaikkia muita paitsi sulhastaan, jota hän rakasti yli kaiken. Sulhanen
oli aina hänen
tukenaan ja tyttö sanoi, että jos hän voisi nähdä maailman, hän menisi naimisiin sulhasensa kanssa.
Eräänä päivänä tuntematon henkilö lahjoitti tytölle silmät
, jotta tyttö voisi nähdä kaiken, myös sulhasensa. Ja pian tämän jälkeen sulhan
en kysyi tytöltä: ”Nyt kun voit nähdä maailman, menetkö naimisiin
kanssani?” Tyttö oli järkyttynyt huomatessaan, että hänen sulhasensa oli
myös sokea ja kieltäytyi menemästä tämän kanssa naimisiin.
Sulhanen lähti pois kyyneleet silmissään ja kirjoitti myöhemmin tytölle lyhyen viestin:
”Pidä huolta minun silmistäni rakas.”
Moraali: Näin ihmismieli muuttuu, kun status muuttuu. Vain muutamat
meistä muistavat millaista elämä oli ennen ja osaavat arvostaa ihmisiä,
jotka ovat aina olleet heidän tukenaan.
Älä koskaan ota ketään
itsestäänselvyytenä, pidä jokainen ihminen lähellä sydäntäsi koska voit
joku päivä herätä ja ymmärtää että olet kadottanut timantin, kun olit
liian kiireinen keräämään kiviä.
Pidä tämä opetus mielessäsi koko elämäsi ajan.
2 kommenttia:
Olipa surullinen tarina ,mutta varmaankin totta.
Kiire vie monen ihmisen mennessään ja kaikkia ei voi aina muistaa, tai ei ehdi muistaa.
Se on koskettava tarina ja myös opettavainen
Lähetä kommentti