Olipa
 kerran sokea tyttö, joka inhosi itseään sokeutensa takia. Hän inhosi 
kaikkia muita paitsi sulhastaan, jota hän rakasti yli kaiken. Sulhanen 
oli aina hänen
 tukenaan ja tyttö sanoi, että jos hän voisi nähdä maailman, hän menisi naimisiin sulhasensa kanssa.
 
 Eräänä päivänä tuntematon henkilö lahjoitti tytölle silmät
 , jotta tyttö voisi nähdä kaiken, myös sulhasensa. Ja pian tämän jälkeen sulhan
 en kysyi tytöltä: ”Nyt kun voit nähdä maailman, menetkö naimisiin 
kanssani?” Tyttö oli järkyttynyt huomatessaan, että hänen sulhasensa oli
 myös sokea ja kieltäytyi menemästä tämän kanssa naimisiin.
 
 Sulhanen lähti pois kyyneleet silmissään ja kirjoitti myöhemmin tytölle lyhyen viestin:
 
 ”Pidä huolta minun silmistäni rakas.”
 
 Moraali: Näin ihmismieli muuttuu, kun status muuttuu. Vain muutamat 
meistä muistavat millaista elämä oli ennen ja osaavat arvostaa ihmisiä, 
jotka ovat aina olleet heidän tukenaan.
 
 Älä koskaan ota ketään 
itsestäänselvyytenä, pidä jokainen ihminen lähellä sydäntäsi koska voit 
joku päivä herätä ja ymmärtää että olet kadottanut timantin, kun olit 
liian kiireinen keräämään kiviä.
 
 Pidä tämä opetus mielessäsi koko elämäsi ajan. 
 
 
 
          
      
 
  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
2 kommenttia:
Olipa surullinen tarina ,mutta varmaankin totta.
Kiire vie monen ihmisen mennessään ja kaikkia ei voi aina muistaa, tai ei ehdi muistaa.
Se on koskettava tarina ja myös opettavainen
Lähetä kommentti